Timo Hietala, Tim Hagans, Kirmo Lintinen, Anu Juva ja Antti Alanen

Torstaina 4. helmikuuta Sibafestin iltapäivänä järjestettiin paneelikeskustelu elokuvamusiikista. Panelisteina olivat KAVIn ohjelmistosuunnittelija Antti Alanen, elokuvamusiikin tutkija Anu Juva, säveltäjä Timo Hietala sekä yllätysvieras trumpetisti Tim Hagans. Puheenjohtajana toimi säveltäjä Kirmo Lintinen. Keskustelun aiheet käsittelivät muun muassa elokuvamusiikin historiaa, musiikin roolia audiovisuaalisessa kokonaisuudessa sekä musiikin merkitystä elokuvan tunnettuuden kannalta.

50-luvun loppupuoli oli merkityksellistä aikaa elokuvamusiikin ja myös elokuvan historiassa. Ranskalaisen elokuvataiteen uusi aalto, nouvelle vague, levisi maailmalle ja ravisteli elokuvateollisuuden institutionalisoituneita rakenteita.

Antti Alasen mukaan monet toimijat luopuivat perinteisten studio-orkesterien käytöstä ja alkoivat käyttää muun muassa jazzia elokuvien ääniraidoissa. Jazz-vaikutteet rantautuivat suomalaiseen elokuvamusiikkiin vuoden 1959 elokuvassa Lasisydän, joskin musiikki oli puhtaan jazzin sijaan pikemminkin jazziskelmää.

–Myöhemmin Herbert Katz käytti elokuvassaan Autotyttö oikeaa jazzia kuvaamaan hahmojen svengaavaa elämää, Anu Juva kertoo.

Musiikki välittää tunnelmia

Musiikkia voidaan hyödyntää eri tavoin elokuvissa. Sen tavanomaisin käyttötarkoitus on asettaa jokin tunnelma kohtaukselle. Musiikista huokuvaa tunnelmaa voidaan käyttää joko tukemaan kohtauksen muita osatekijöitä tai sillä voidaan aiheuttaa ristiriita. Musiikilla voidaan myös kompensoida keskinkertaista näyttelyä tai käsikirjoitusta. Tällöin katsojaa saattaa ärsyttää se, että musiikilla selvästi pyritään manipuloimaan tunteita ja ohjaamaan ajattelua.

–Pidän enemmän siitä, että näyttelemisellä luodaan tunnelma, Tim Hagans sanoo.

Pahimmillaan musiikki antaa tarpeettomia vihjeitä tulevasta. Yksi tapa välttää tahattomat juonipaljastukset on improvisoida musiikit ensimmäisellä katsomiskerralla.

–Silloin en tiedä, mitä on tulossa. Musiikille voi myös löytää hyviä paikkoja, sillä joudun kuuntelemaan, mitä tapahtuu, Timo Hietala kertoo.

Improvisoitu ääniraita kokee myöhemmin paljon muutoksia, mutta siinä asetetaan jo joitain perustuksia musiikin rungolle.

Elokuva muistetaan musiikistaan

–Parhaat ohjaajat haluavat, että heidän elokuvansa kuulostavat hyvältä vuosienkin jälkeen, Hietala sanoo.

Tavoitteena on löytää ainutlaatuinen soundi tai musiikki, josta heti tunnistaa, mistä elokuvasta on kyse. Ohjaajien musiikkivalintoihin vaikuttavat pitkälti erilaiset assosiaatiot, joita musiikkiin liittyy. Hollywood-valtavirrasta eroon pyrkivä ohjaaja ei välttämättä halua käyttää jousiorkestereita, sillä ne mielletään kliseisiksi.

Nykyään elokuva- ja televisiomusiikin uhkana on taustamusiikkikatalogit, jotka tarjoavat helposti ja halvasti musiikkia erinäisiin kohtauksiin ja tunnelmiin. Kuvan ja musiikin suhdetta ei tule kuitenkaan aliarvioida. Elokuvan musiikki voi parhaimmillaan olla yhtä tärkeässä osassa kokonaisuuden kannalta kuin ohjaus, käsikirjoitus ja näyttelijät.

Teksti: Pauli Raitakari